Kun parvet lentää etelään,
niiden lentoa mä hiljaa
katselemaan jään
Ja vaikka päällä ikijää,
sydämessä roudan alla
alkaa lämmittää
Mut talvet mukana kulkee,
vaikka kuinka lämpimään mun
askeleeni veis
Ja viimat syliinsäs sulkee,
niihin nojaten mä nämä
syksyn laulut tein

Ja vaikka olen joskus vain väsynyt mies
Tahdon loppuun asti käydä koko tien
Siinä vahvistakoon mua se suurin
Joka kyllä tietää, mitä tiellä vaaditaan

Kai siksi tunnen ikävää, kun yhtään
sävelmää en täällä osaa lämmittää
En silti laulamasta laata, saata sillä
muustakaan ei lämpöä jää

Ei täällä ilmaiseksi saa, mitään siksi
suurinta näin ihmetellä jaksaa
Kun ilman syytä lahjoittaa, voiman jolla
tässä kylmyydessä taivaltaa

Ja vaikka

Kai joskus meistä jokainen,
tarvitsee vahvistuksen
Sille että sentään ihmiseksi
kelvollinen on
Vaikken sitä uskoiskaan,
enkä oppis luottamaan
Sinun edessäsi tuntea ei tarvis häpeää